[Burichan]  [Futaba]  [Zenburn]  -  [WT]  [Etusivu] [Hallitse]

[Takaisin] [Koko keskustelu] [viimeiset 50 viestiä] [Ensimmäiset 100 viestiä]
Postaustyyli: Vastaus
Nimi
Sähköposti
Aihe   (reply to 3535)
Viesti
Tiedosto
Upote   Help
Salasana:  (viestin ja tiedoston poistamiseen)
  • Supported file types are: GIF, JPG, PNG
  • Maximum file size allowed is 2539 KB.
  • Images greater than 200x200 pixels will be thumbnailed.
  • Currently 1283 unique user posts. Näytä catalogi

Tiedosto 146816686280.jpg - (207.75KB , 500x400 , 73cb266d71db7b8b5669a958f26df4d1.jpg )
3535 No. 3535
>>3115
154 viestit poisjätetty. Last 50 shown. Laajenna kaikki kuvat.
>> No. 3781
>>3779
En nyt ihan ymmärtänyt miksi Kela antaisi sinulle, alaikäiselle, erityisesti rahaa...? Lapsilisäähän maksetaan kait 16:een ikävuoteen saakka, ja 18-vuotiaana voi alkaa saamaan toimeentulotukea, käsittääkseni.

Mutta varsinaisena neuvona voisin sanoa, että iltalukiokin on mahdollisuus. Ei ainakaan tarvisisi heräillä aamuisin. Alaikäisen täytyy tosin (kait?) saada erityislupa päästäkseen iltalukioon, mutta ehkä senkin voisi perustella lääkärin diagnoosilla.
>> No. 3782
>>3781
Papereissa lukee "nuoren kuntoutusraha"
>> No. 3783
Tiedosto 150346213121.jpg - (74.33KB , 609x540 , 1330375931734932.jpg )
3783
Näin unta jossa äitini suoraan sanoi minulle että olen pettymys verratuna veljeeni.
>> No. 3784
Tiedosto 15045620567.jpg - (17.32KB , 407x405 , 12775039.jpg )
3784
Kuinka helppoa on saada työkyvyttömyyseläke, jos papereissa on aspergerin syndrooma ja pitkäaikainen vaikea masennus?
>> No. 3785
  Kärsimyksen peruskurssi. "Parhaimmillaan" eli pahimpina aikoina on tullut tehtyä kaikkia seitsämää noista samaan aikaan.
>> No. 3786
Tiedosto 150631384950.jpg - (54.73KB , 472x480 , eyJ1cmwiOiJodHRwczovL2Rpc2NvcmQuc3RvcmFnZS5nb29nbG.jpg )
3786
Huh. Enpä ole vähään aikaan Apokalla pyörähtänyt. Haluaisin sanoa, että sain asiat kuntoon enkä enää tarvinnut postata omia turhia murhia /hikky/yn, mutta tuntuu että elämä on vain mennyt alamäkeen.

Aloitin kuntouttavan työtoiminnan tuossa noin vuosi sitten eräässä päiväkodissa, lähinnä toimistotöitä tehden vaan lasten hoitamisen sijaan. He ovat ottaneet minut vastaan todella lämpimästi ja he oikeasti tuntuvat olevan iloisia että joku tuli auttamaan heitä tietokoneiden, laminoinnin ja ym. kanssa. Kärsin silti aika vaikeasta masennuksesta, ja pari kertaa on tullut niin kuristava kausi, etten ole päässyt edes sängystä ylös. Niinä päivinä olen ilmoittanut pomolle etten pääse tulemaan töihin ja hänen kannustavat viestit tuntuvat melkein tuhoavan minun sydämmen. En osaa oikein kuvailla miten kurjalta tunnen olon kun saan hänen viestin ja makaan vaan sängyssä itkien, vaikka tiedän että hän yrittää piristää minun mieltä. Kai nämä surkeat tunteet mitä käyn läpi on minun rangaistus.

Tämä syyskuu on ollut taas yksi noista kuristavista kausista. Täytin kuun alussa 23 ja menin läpi jonkinsortin eksistentiaalisen kriisin, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Aloin miettimään omaa elämääni, miten en ole edes onnistunut saamaan tutkintoa, miten minulla ei enää pahemmin ole ystäviä, miten minun vanhemmat täytyvät hävetä minua, eikä mikään tunnu enää kinnostavalta tai hyvältä. Pohdin myös että miksi edes yrittää? Mikä järki tässä on jatkaa, kun ei tulevaisuus tunnu tuovan mitään? Olen jo oikeastaan luovuttanut vuosia sitten masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja hyväksynyt sen, etten minä koskaan tule olemaan niinkuin normaali ihminen. Olen myös alkanut taas miettimään itsetuhoisia ajatuksia, ja tuntuu että voisin ehkä toteuttaa jonkin niistä. Olisi vain niin helppoa hommata jokin naru, solmia se, ripustaa se ja hypätä jatkeeksi. Ja kaikki olisi ohi, noin vain.

Anteeksi hieman hajamielisestä ja melodramaattisesta vuodatuksesta. En ole oikein saanut nukuttua vähään aikaan ja viime yö on ollut kokonaan uneton.
>> No. 3787
>>3786
Miksi annat tutkinnon määrittää itseäsi noin paljon? Minä olen 28v, eikä minulla ole ammatillistatutkintoa ja enkä usko moista koskaan suorittavani.
>> No. 3788
>>3787
Jos totta puhutaan, en oikein tiedä itsekkään. Olen kai tehnyt sellaisen mielikuvan päähän, että en ole yhtä hyvä tai arvokas kuin muut, koska olen ne jättänyt suorittamatta. Taustalla on kai myös se, että tunnen että olen pettänyt vanhempani, jotka ovat kummatkin kaiken maailman opinnot ym. käyneet läpi.
>> No. 3789
>>3786
En oikein osaa sanoa muuta kuin latteuksia, mutta minua auttaa kun ajattelen, että kyse on vain kaudesta ja pääsen siitä kyllä ohi aikanaan. Tosin sinun oireesi vaikuttavat paljon pahemmilta.
>> No. 3790
>>3789
Itsekin meinasin kirjoittaa neuvoja, jotka ovat minun elämääni helpottaneet. Jätin kuitenkin postaamatta tajutessani, että osa niistä neuvoista oli juuri niitä samoja, joita olin itsekin kuullut pahimpina masisaikoinani. Nuo nyt hyviltä neuvot tuntuivat masentuneena joko lisäävän pahaa oloa tai tulkitsin ne vittuiluksi.

Toisen ihmisenen voi välillä olla mahdotonta auttaa pahoin masentunutta. Pahimmillaan masentuneena haluaa vetää toiset ihmiset mukanansa helvettiin. Pahimpina kausina minä ainakin olin valmis tekemään sen ja lääkitykseni tuolloin tuntui vain pahentavan ongelmaa.

>>3786
Täällä ollaan ja jotain omia selviytymiskeinoja voin yrittää jakaa, jos niin haluat.
>> No. 3791
Tiedosto 150644340646.jpg - (1.90MB , 2048x1366 , japari_park_tanoshii.jpg )
3791
Terapia, mindfulness ja aiheen yleinen opiskelu (filosofia, kognitiivinen maailma, keho ja sen kemia) on ollut se oma kultainen kolmio.

Juupa juu, masennuksen ulkopuolella on kovin helppo jaella neuvoja. Ei ole vielä tullut vastaan sellaista hopealuotia, joka olisi lopullisesti poistanut omat stressipohjaiset haluni silpoa itseäni. Hyvin ovat kuitenkin laimentaneet niitä pahimpia huippuja.


Voin tuosta tietoisuuden harjoittamisesta kirjoittaa enemmänkin, jos jotakuta oikeasti kiinnostaa. Verkko kun on täynnä kaiken maailman roskaa.
>> No. 3792
>>3791
Vähän samat kokemukset minullakin ilman tuota terapiaa tosin. Päivittäinen meditointi on auttanut hävittämään katastrofiajatusketjut lähes kokonaan. Lisäksi sitä alkaa hahmottamaan olevansa muutakin kuin pelkät hetkelliset ajatuksensa.

Tuskin tässä "yhteiskuntakelposiksi" ollaan tulossa, eikä se ole edes tavoitteeni. Mutta eipähän ole aikoihin tarvinnut herätä tai mennä nukkumaan kuoleman toiveiden kanssa.
>> No. 3793
>>3790
>>3791

Postatkaa toki selviytymiskeinoja. Nyt pari päivää tuon vuodatuksen jälkeen olo on hieman parempi. Pitäisi tässä lähteä tuonne päiväkodille töihin ja toivon että olo paranee taas edes hieman kun näen työkavereita.
>> No. 3794
>>3793
Onko jotain spesifiä mistä haluat kuulla?
>> No. 3795
Tiedosto 150666449638.png - (339.69KB , 500x459 , hikky001.png )
3795
>>3790
>Nuo nyt hyviltä neuvot tuntuivat masentuneena joko lisäävän pahaa oloa tai tulkitsin ne vittuiluksi.
Tähän ei ole mitään lähdettä mutta kuulostaa ihan mahdolliselta. Itse ehkä länttäisin sillalle vain joka pylvääseen jonkun lippulappusen missä joku tukilinjan numero.
>> No. 3796
>>3794
Eipä kai mitään sen tarkempaa. Jos jotain neuvoja henkisen kivun purkamiseksi saisi ainakin, niin olisin kiitollinen.
>> No. 3797
>>3796
Ravinto, nukkuminen, fyysinen aktiivisuus ja sosiaaliset suhteet on tietysti se perus pakka. Elämä muuttuu hankalemmaksi, mitä enemmän ja pidempään noita laiminlyö. Kolmessa ensimmäisessä petraaminen on helpottanut elämääni, tosin sosiaaliset suhteet irl ovat käytännössä olemattomat. Toisinaan elämäntapa muutoksien kanssa yritän motivoida itseäni seuraavalla ajastuksella: "Miten kiitollinen kolmen kuukauden päässä oleva minäni on, jos nyt hoidan tämän asian."

Onnellisuudesta itsestään ei kannata tehdä tavoitetta. En edes usko, että ihminen on kehittynyt olemaan onnellinen pidempiä aikoja vaan selviämään ja sietämään kärsimystä. Jos elämässä ei ole mitään selkeätä "kärsimystä", niin koko elämä muuttuu kärsimykseksi. Olen itse valinnut "kärsimyksekseni" lenkkeilyn.

Kannattaa välillä kuunnella sisäistä ääntään joka kehoittaa siivoamaan, tiskaamaan tai vast. Kyseinen ääni alkaa häiritä harvemmin ja välillä kyseisten askarien tekeminen on yllättävän palkitsevaa. On myös melkoisen turhauttavaa, jos koko päivä kuluu lurkkaamiseen, vaikka tietää että jokin asia olisi hyvä tehdä.

On hyvä kiinnittä huomiota missä netissä surffailee. Lukemalla paljon uutisia saa helposti mielialaansa madallettua ja maailma alkaa näyttämään melko toivottomalta paikalta. Monilla foorumeilla keskustelu tuntuu menevän helposti joko negatiivisten asioiden märehtimiseen tai riitelyyn.

Kuuntele ihmisiä (podcastit, kirjat, youtube jne.) joilla on positiivinen ja inspiroiva elämänasenne. Olen huomannut, että tuota asennetta voi aina välillä tarttua minuunkin, kunhan pidän ihmistä tarpeeksi uskottavana.

Jonkinlaisen mindfulnessin tai meditoinin aloittamista kannattaa harkita.

Kirjoitin aika tiivistetysti, koska en oikeastaan tiedä sinusta mitään. Tarvittaessa voin yrittää täydentää.
>> No. 3798
Muistui tässä mieleen etten ole hampaitakaan jaksanut taas harjata 2 viikkoon. Paskassa kunnossa suu muttei vaan kiinnosta, mites muilla
>> No. 3799
>>3798
Viime kesä meni hammaslääkärikäyntien parissa (tässä kuussa jatkuu alahampaiden osalta), laskuja tuli varmaan viidensadan edestä ja yhdestä kohtaa hermot on nyt niin esillä että henkeä suun kautta vetäessä tai huoneenlämpöistä vettä juodessakin vihloo.
Lidlissä oli muutama viikko sitten sähköhammasharjat parinkympin tarjouksessa ja menin ostamaan, mutta eipä sekään ole auttanut saamaan päivittäistä rytmiä aikaiseksi.

T: >>3728
>> No. 3800
>>3798
Joka ilta harjaan ja 0 reikää tämän elämän aikana.
>> No. 3801
Tiedosto 150945563148.jpg - (75.43KB , 960x720 , 1270865613524.jpg )
3801
Joku soitti ovikelloa. En uskaltanut avata.
>> No. 3802
Tiedosto 150951951363.jpg - (145.61KB , 840x1500 , 1450962030908.jpg )
3802
Kela vituttaa, en ole oikein ikinä oppinut että miten mikään toimii ja en ole ikinä mitään rutiinia löytänyt. Niin paljon hikkyrahoja johon ollut oikeudet mutta en oo jaksanut/halunnut/osannut/uskaltanut.
>> No. 3803
Ajattelin että ehkä tämä flunssani kestäisi "vaan" kaksi viikkoa ennen kuin pääsisin siitä eroon mutta ei, kolmannella viikolla mennään. Vituttaa tämmöset typerät sairaudet jotka kestää ja kestää ja kestää.
>> No. 3805
Perjantai, nukuttaa mutta pääsen nukkumaan varmaan vasta kello neljä kun naapurit on saaneet alkoholin ja apinauhonsa purettua. Muutenkin ahdistaa asua kerrostalossa jossa on metrin päässä seinän takana ihmisiä joista en tiedä yhtään mitään. Kenen idea tämä oli? Ei tunnu hyvältä olla joka ilmansuunnasta piiritetty.
>> No. 3806
Helvetti kun on tuskaista opiskella alaa joka ei kiinnosta pätkääkään, tahtoisin vain olla kotona ja pysyä siellä, ei ole ammattia johon tahtoisin opiskella

Millä diagnooseilla voi välttää toisen asteen opinnot?
>> No. 3807
>>3806
Minullakin oli toisella asteella samoja ongelmia, tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu. Jos jätät opinnon nyt kesken, suljet aika tehokkaasti jatkomahdollisuutesi eikä sieltä ylösnouseminen ole enää läheskään niin helppoa. Tuossa tilanteessa tulevaisuuden suunnittelu ei paljoa kiinnosta, mutta älä jätä opintoja kesken vaan ota mieluummin vaikka lisävuosi niihin. Teillä on varmasti myös joku opintopsykologi jolle kannattaa mennä juttelemaan.
Itse en tietämättömyyttäni tajunnut tätä mahdollisuutta hyödyntää vaan kärvistelin yksin ongelmieni kanssa komerossa vaikken opintojani keskeyttänytkään. Vasta yliopistossa tajusin ettei sitä apua hakemalla mitään häviä (ellei joudu suljetulle), enkä edes ruvennut syömään lääkkeitä vaan pääsin terapiaan.
>> No. 3808
>>3807
Joo en lukenut puolia viestistäsi, alan vaihto (lukioon?) tai joku kaksoitutkinto-härpäke voisi olla kannattavaa, pääasia että saat jotakin suoritetuksi koska pelkällä peruskoululla tulee lähes varmasti petaamaan itselleen paskan tulevaisuuden.
>> No. 3809
Tiedosto 151098850844.jpg - (16.66KB , 250x250 , 12232897411454062228.jpg )
3809
>>3806
Opinnot voi välttää jättämällä ne kesken... ei kukaan sinne kouluun pakota.

Mutta realistisesti ajatellen olisi hyvä suorittaa edes JOKIN koulu loppuun saakka. Sen jälkeen on helpompi suunnitella jatkoakin. Ganbatte ne!
>> No. 3812
kuollut boardi....
>> No. 3813
>>3812
Siis daa...... kuka täälläki käy -.-...
>> No. 3814
Tiedosto 15131989911.jpg - (80.02KB , 761x432 , hektinen.jpg )
3814
>>3813
Minä ainakin, päivittäin. En koe tarpeellisena ilmoittaa tekojani siis tekemättömyyttäni täällä mitenkään tiuhaan jos kerran mitään ei yksinkertaisesti tapahdu.

>>3812
Jos itse laudan käyttäjätkin ovat eläviä kuolleita, niin miten voi olettaa että täällä jatkuvaa hulinaa olisi? Tämä tosin on oma kapeakatseinen näkemykseni asiasta.
>> No. 3815
Sain unirytmini tänään kohtuullisen järkeväksi.
>> No. 3816
Tiedosto 151342176188.jpg - (35.41KB , 340x482 , e4682efda102a20c64131e576363cc90c6ea1a511e5af0048c.jpg )
3816
>joudu maksamaan 50 euroa peruuttamattomasta hammaslääkärikäynnistä koska unohdin merkitä sen kalenteriin ja tyhmästi otsikoitu muistutusviesti hukkui Suomi 100v -floodiin
>joudu maksamaan 60 euroa oveen avaamisesta kun onnistun unohtamaan avaimet sisälle
>> No. 3817
>>3816

Hammaslääkäreitä ja isännöintifirmoja. Jos susta tehtäis televisiosarja, niin tuo olisi jonkin jakson nimi.
>> No. 3818
En ole jaksanut hoitaa pakollisia velvoitteitakaan viime aikoina. Kaupassakaan en jaksa käydä, mieluummin näen nälkää kuin vaivaudun poistumaan komerosta. Kaikki on ihan perseestä.
>> No. 3819
Kela poisti seuraavasta kuntoutusrahasta mukavat 200€, ja tahtoisin tietää että miksi helvetissä. En kuitenkaan soittamaan kykene
>> No. 3820
>>3819

Tiedustele kelan asiointipalvelussa viestillä, niin ei tarvitse puhua puhelimessa.
>> No. 3821
Tiedosto 151382317155.png - (754.72KB , 767x720 , 1459012173065.png )
3821
Huomasin pari vuotta vanhoja viestejä täällä. Masentavaa ajatella, ettei mikään ole muuttunut siitä ajasta nykypäivään.
>> No. 3822
>>3821
Toivottavasti en nyt pahenna asioita, mutta itse usein koen plussaksi sen, että asiat eivät ole menneet paskempaan suuntaa. Monilla komeroilu tuntuu tasaiseen tahtiin heikentävän elämänlaatua.
>> No. 3828
Jos en onnistu saamaan koulutuspaikkaa ennen hakuvelvollisuuden deadlinea, vaikka olisinkin hakenut paikkaa, lakkautetaanko rahat siitä lähtien ikuisuudeksi?
>> No. 3829
Tiedosto 151507745741.jpg - (40.45KB , 1024x576 , 1515009125183.jpg )
3829
>>3828
En tiedä mitä tukia haet, mutta ainakin perus toimeentulotuessa on vaadittu vain koulutuspaikkoihin hakeminen. Hakematta jättäminen saattaa johtaa tukien alenemiseen. Hämärästi muistan että tähän tuli lähivuosina jotain muutoksia, joku muu täällä saattaa tietää? Tosin itse en ole hakenut mihinkään vuosiin eikä koskaan ole asiasta valitettu.
>> No. 3830
Tiedosto 151528126571.jpg - (118.76KB , 800x534 , työkkäri 2354401.jpg )
3830
>>3829
>ainakin perus toimeentulotuessa on vaadittu
Minun käsittääkseni toimeentulotuessa ei vaadita yhtään mitään. Ainoa mitä voivat asiakkalta TOIVOA, on ilmoittautuminen työttömäksi. Mutta vaikka senkin (toistuvasti) laiminlöisi, ei toimeentulotukea voida kokonaan ihmiseltä evätä.
>> No. 3831
Tiedosto 15164729265.png - (20.94KB , 893x692 , 684dffd63afbfb3d731d91e718b606c8.png )
3831
Tuntuu että laudat on pilannut mun nettikokemuksen ja mahdollisuuden muodostaa jotenkin mielekästä interaktiota muiden kanssa. Mulla on paljon vanhempi isoveli jonka kautta tutustuin todella nuorena anonyymiuteen ja netin saastaisempiin puoliin. Vahva yksityisyyden itsesuojeluvaisto ja myös tietty arvostus että kuinka kykeneviä ihmiset voi olla netissä.

http://web.archive.org/web/20001110014700/http://deeplight.net/editorials/redpaw/welcome.shtml
Tää on aika vanha posti että se konteksti ei enää päde. Nykyään jokainen normo on enemmän tai vähemmän netissä miettimättä näitä samoja asioita läpi ja myös nettiympäristö on muuttunut mainonnan markkinan myötä että yritetään tiivistää ihmisten oikea persoona ja nettipersoona yhteen kasaan saadakseen parempaa kohderyhmämarkkinointia. Tää nyt oli sivuseikka mutta hyvä posti se on silti.

En ole ikinä kirjautunut ja postaillut mihinkään foorumeille saatikka sosiaaliseen mediaan. Pseudonyymejä ja sähköpostiosoitteita mitä silloin tällöin pakko käyttää pyrin kanssa vaihtamaan vähän väliä ja rupeaa uskomattomasti ahdistamaan jos viihtyy yhdessä paikassa liian kauan tai joku tietää musta jotain liikaa. Aina uudella alakulttuurilla tulee lurkattua todella pitkään ja vältettyä turhat tai tyhmät kysymykset. Aika neuroottiselta tuntuu tunnustaa mutta pidän jonkinlaista sisäistä kirjaa omasta postien laadusta. Muistan elävästi ja kuumottavasti jokaisen kerran kun olen nolannut itseni tai ollut väärässä (onneksi vain anonyymisti).

Hirveästi luovia tarpeita että haluaa tehdä musiikkia, ohjelmoida, piirtää, animoida, opiskella, väitellä mutta mitään ei tule ikinä tehtyä loppuun kun ei ole mitään kannustetta, ei mitään nimikettä minkä alla postata mitään luomuksia. Tee-se-itse mies alusta asti pakon edellä kun en halua olla muiden kanssa tekemisissä.

Nettikameleontti

P.S. Läpi lukiessani huomasin kuinka pikkuvanhalta posti saattaa vaikuttaa. Mainittakoon että en ole alaikäinen ja silloinkin kun olin, tyydyin lurkkaamiseen.
>> No. 3832
Hain töihin ja käperryin sen jälkeen sänkyyni.

Pehmeää ja lämmintä.
>> No. 3833
Keskiyö, yritän nukkua. Alkaa kuulua jotain ihme möykkää. Toivo että se menee ohi. Selvitä möykän lähteeksi saman rapun vastapäätä olevan oven takana sijatiseva asunto. Älä uskalla kohdata keitä siellä oven takana onkaan. Harkitse jopa poliisien soittamista. Kehitä vielä vähemmän sosiaalista kanssakäymistä vaativa suunnitelma. Lyö ovea kahdesti, juokse heti takaisin omaan asuntoon, laita ovi kinni ja varmista että se lukossa. Möykkä loppuu tai hiljenee riittävästi että se ei kuulu petiini asti.
>> No. 3834
>>3833
Kerrostalot on kyllä perseestä. Mölyävistä ihmisistä ie koskaan pääse eroon.
>> No. 3835
Tiedosto 151792093217.jpg - (147.91KB , 700x394 , leipis 1241394.jpg )
3835
Piti käydä työvoimatoimistossa tänään. Herääminen sinne oli vaikeaa. Lisäksi saavuin paikalle myöhässä, koska bussit hidastelivat lumen takia.

Kun minut kutsuttiin huoneeseen, kaksi työntekijää (naisia tietty) tenttasivat että miten olen yrittänyt työllistää itseäni sitten viime kerran? He myös päivittelivät olematonta työhistoriaani. Toinen naisista tokaisi, että enkö ikinä mieti eläkekertymääni? Ja tähän hänen toverinsa lisäsi, että olenko koskaan käynyt leipäjonossa?

Summattuna tapaaminen oli siis juuri niin asiaton ja ahdistava, kuin olin otaksunutkin...

En tiedä miksi minua kohdellaan aina niin huonosti työvoimatoimistossa. Tavallaan kun kuvittelisi, että heidän työtänsä olisi olla innostavia ja tarjota mahdollisuuksia, porkkanoita. Mutta pikemminkin minua on aina vain syyllistetty ja uhkailtu kepillä.

Jos kansalaispalkka olisi vakiintunut käytäntö, jäisin tasavarmasti vain kotiin. En jaksa tällaista hyppyytystä vuosikaudesta toiseen. Ei minun tilanteeni ole parantumassa.
>> No. 3836
Tiedosto 151794525393.png - (1.03MB , 1280x720 , vihastus_jpg.png )
3836
>>3835
Kuulostaa kyllä vähän asiattomalta toiminnalta. Pahimmillaan nuo henkilöt ajattelivat vilpittömästi auttavansa, mutta käytännössä vain kiusasivat (oletettavasti) viatonta hikkyä.
>> No. 3837
>>3833
Mä oon soittanut poliisit häiriöstä, se tosin oli joskus klo 5 aamulla eikä keskiyöllä.

>>3835
Vihaan työkkärissä käymistä, mutta eipä onneksi ole aivan noin karmeita kokemuksia yleensä ollut. Ehkä kerran on ollut sellainen läski vasta valmistunut tantan alku, joka oli hyvin painostava. Onneksi 90% kerroista selviää vastaamatta puheiluihin ja menemättä paikalle....
>> No. 3838
Viime tiistaina tein sopimuksen kuntouttavasta työtoiminnasta ("liikkuva työpaja" eli satunnaisia hommia satunnaisissa paikoissa) kahtena päivänä viikossa, aloituspäivänä ensi keskiviikko. En ole tehnyt mitään kehittävää sitten sivarin vuonna 2015, saa nähdä miten käy.
[Takaisin] [Koko keskustelu] [viimeiset 50 viestiä] [Ensimmäiset 100 viestiä]


Poista viesti []
Salasana:  
Report post
Syy