[Burichan]  [Futaba]  [Zenburn]  -  [WT]  [Etusivu] [Hallitse]

[Takaisin] [Koko keskustelu] [viimeiset 50 viestiä] [Ensimmäiset 100 viestiä]
Postaustyyli: Vastaus
Nimi
Sähköposti
Aihe   (reply to 3535)
Viesti
Tiedosto
Upote   Help
Salasana:  (viestin ja tiedoston poistamiseen)
  • Supported file types are: GIF, JPG, PNG
  • Maximum file size allowed is 2539 KB.
  • Images greater than 200x200 pixels will be thumbnailed.
  • Currently 1268 unique user posts. Näytä catalogi

Tiedosto 146816686280.jpg - (207.75KB , 500x400 , 73cb266d71db7b8b5669a958f26df4d1.jpg )
3535 No. 3535
>>3115
124 viestit poisjätetty. Last 50 shown. Laajenna kaikki kuvat.
>> No. 3724
Tiedosto 149513743698.jpg - (87.71KB , 640x1024 , IMG_20150423_060659.jpg )
3724
>>3723
Olen käynyt tämän puolen vuoden sisällä terveydenhoitajalla korvat tyhjentämässä vaikusta, tätä ennen ja jälkeen on ollut ääniä. Myös tinnitukseen liittyen käynyt terkkarilla, jotain ne tsekkasi mutta ei niillä ollut paljoa sanottavaa aiheesta. Unohdin tosiaan ekaan postiin laittaa että tinnitusta ollut yli 10 vuotta. Ei tietääkseni kyllä moisia äkillisiä räsähdyksiä tuota.

Mielenvikaisuudesta en osaa muuta sanoa kuin että arkiset syyt ei ainakaan ole pätevästi kuvaillut oireita. Yksi epäilys on että joihinkin ahdistushäiriöihin netistä lukemani mukaan voi kuulua audio hallusinaatiot. Teininä koulussa ja armeijan kutsunnoissa ainakin jostain sekalaisesta ahdistuksesta oli diagnoosit.
>> No. 3726
Minulla on erityisen huonoja päiviä, jolloin tulee epätoivoinen ja vihainen fiilis. Negatiiviset ärsykkeet laukaisevat sen. Ärsykkeet voivat tulla netistä, naapureilta, tai kadulta jos joskus ulkona kävelen. Sitten kun kriittinen massa on saavutettu, mikä voi olla viikkojen verran pieniä paskoja juttuja, pari keskikokoista juttua tai yksi iso huono juttu, tulee epätoivoinen olo päälle. Olo kestää päivän kaksi. Tällöin myös herkistyn näille negatiivisille jutuille ja kaikki pienetkin asiat vaivaavat tosi paljon. "Kohtauksesta" on vaikea päästä pois koska tarvitsisin jonkun 12h ajan jolloin ei tapahdu mitään, että voisin rauhoittua. Tämä on kuitenkin vaikeaa koska joka päivä tapahtuu yleensä ainakin jotain paskaa.

Minulla on nyt on tällainen "kohtaus" päällä. Tämä alkoi eilen yöllä n. klo 12 aikaan. En mm. pystynyt nukkumaan koska naapureilla oli jotkut turhankuuloiset bileet käynnissä. Ja ne ei olleet edes viereisessä huoneistossa, mutta kun minulla on tällainen herkkä kuulo niin olisi ihan yhtä hyvin voinut olla. Halusin siinä vaiheessa oikeasti vain nukkua koska muu paska oli vaivannut jo 2 tuntia.

Pahat jutut jotka minua vaivaavat ovat siis: ihmisten meluaminen, kerskailu, kiusaaminen, tällaista. Useimmiten myös normopsykologia eli normie advice. Tämä on lystikästä varsinkin siinä vaiheessa kun jo-huono-oloisena soitan kriisipäivystäjälle ja puhelimessa on "ole oma suihkusi"-puuheinäneuvojen puoleen vannova viisastelija (näin kävi myös eilen). Toivoisin että pääsisin näistä kohtauksista eroon, elämä on jo tarpeeksi ikävää masennuksen kanssa.
>> No. 3727
>>3726
Oletko kokeillut puhua asiasta jollekkin lääkärille?
>> No. 3728
Tiedosto 149543344114.jpg - (49.67KB , 574x579 , [ReinForce] Danna ga Nani wo Itteiru ka Wakaranai .jpg )
3728
Eilen taka- tai viisaudenhampaasta (ei mittän hajua kumpi) lohkesi palanen pois aj jäljelle jänyt osa on yhteen suuntaan veitsenterävä. En ole käynyt hammaslääkärissä yli kymmeneen vuoteen, joten edessä on tod. näk. melkoisia toimenpiteitä.
>> No. 3729
Tiedosto 149547278749.jpg - (39.82KB , 225x311 , vitun_normi.jpg )
3729
>>3726
Vastaavanlaista oireilua täälläkin. Omassa tapauksessani nämä jaksot kestävät parisen viikkoa, kunnes tulee taas "parannuttua". Stressi ja erinäiset ärsykkeet tuntuvat laukaisevan noita olotiloja, mutta joskus kyllä tulee täysin ilman näkyviä syitä. Tulee välittömästi sellainen pakoreaktio, jossa itse kokee oman olemassaolonsa täysin mahdottomaksi. Tätä seuraa totaalinen kiinnostuksen menetys (no, eskapismia lukuun ottamatta) kaikkeen. Hampaita pitäisi tarkistuttaa ja nivelien mahdollisia repeymiä kuvauttaa.

Pahinta myrkkyä on ehdottomasti TE-toimiston pamputus. Sitä melkein odottaa sitä kolmatta karenssia. Lisäksi internettiä en kauheasti enää nykyään uskalla käyttää. Perhettä ja minkäänlaisia tuttavia tulee myös välteltyä, koska tietyt kanssakäymiset voivat laukaista äkillisen halun suorittaa "kostoitsemurha". Oma asunto onkin nykyään se ainoa hallittu ympäristö, jossa edes uskaltaa viettää aikaa.

Ei varmaan liene yllätys, että omalla kohdallani sen ammatillisen avun hakeminen venähti 8 vuoden projektiksi. Hieman sattuu olemaan korkea kynnys antaa omaa mielenterveyttä toisten ihmisten käsiin. Siihen vielä lisätään aihetta seuraava stigma, omat negatiivisiksi mieltämäni aikaisemmat kanssakäymiset lääkäreiden kanssa ja kaikenmaailman elämäm_koululaisten lässytykset lääkkeiden ja hoidon hyödyttömyydestä.

Nyt on onneksi tutkimuksiin ja käynteihin ajat, joten toivottavasti tätä saadaan jotenkin vietyä eteenpäin. Kovin nuoresta asti näitä päänsisäisiä asioita on tullut opiskeltua ja samalla saanut hankittua kaikenlaista työkalua mukaan tälle matkalle. Eli siltä osin ei kovin suuria odotuksia hoidon suhteen löydy. Katsoo lääkitystä sitten tulevaisuudessa, jos ei muuta vaihtoehtoa löydy. Diagnoosi ja sokeripillerit olisivat jo suurta apua, sillä ehkä eniten pelkään olevani "normaali ihminen".

Paljon animea on edelleen katsottavana, joten toivottavasti saa tätä omaa olemassaoloa edes hieman pitkitettyä.

Pahoittelen epäselvää tekstiä. Ei ole paljoa tullut kommunikoitua kovinkaan usein viimeisten vuosien aikana. Jossain välissä sanatkin alkoivat menettämään merkityksensä.
>> No. 3730
>>3729
Piti kirjoittaa lääkkeistä tähän lankaan jo aikaisemmin, tai siis SSRI-lääkkeistä (ja SNRI jne.). Minusta ne ovat vain huono juttu. Positiivinen vaikutus lääkkeissä on lähinnä plaseboefekti, ja/tai paluu baselineen käytön alun epämukavuuksien jälkeen (paluu negatiivisesta neutraaliin tilaan koetaan positiivisena). Lääkkeiden käytön alkuvaihe on usein epämukava sillä a) ihmiset hakevat lääkkeitä siinä vaiheessa kun heidän tilanteensa on pahimmillaan ja b) koska SSRI-lääke sekoittaa serotoniinitasapainon jota se myöhemmin alkaa sitten säännöstelemään.

SSRI-lääkkeet lisäävät tai vähentävät yhtä välittäjäainetta aivoissa (muita tunnetuimpia välittäjäaineita on jotain 8 kappaletta). Tämä on sofistikoituneisuudessaan verrattavissa siihen että rikkinäistä telkkaria koittaisi korjata lisäämällä tai vähentämällä punaista väriä. Melko primitiivistä toimintaa, ja voi olla vaarallista laitteistollekin.

Joitakin ihmisiä ssri:t voivat auttaa, mutta minua ne lähinnä ahdistavat. Uskon että minulle paras hoito olisi vaikkapa tuo omakotitaloon muuttaminen, minkä mainitsin.
>> No. 3732
Tiedosto 149589592420.jpg - (42.09KB , 225x350 , 36026.jpg )
3732
>>3730
Pointtina oli lähinnä se, että tuollainen "vain huono juttu" vaan lisää sitä yleistä epätoivoa toisten aihetta käsittelevien ihmisten harteille. Aivan sama käytetäänkö faktoja vai mielipiteitä, jokaisella netissä mainitulla asialla on mahdollisuus värittää henkilön omaa maailmankarttaa. Kaikilla meillä on omat henkilökohtaiset ongelmat (+ elämänhallinnantaidot, skeemat, elinympäristöt jne.). Tästä johtuen en oikein ymmärrä vastaavien mainintojen arvoa.

Plaseboa tai ei, eikö jokainen "positiivinen kokemus" vie hommaa vain eteenpäin? Toki kaikki mahdolliset avut tulisi suunnitelmallisesti (täydellisessä maailmassa yhteiskunnan ja ammattilaisten toimesta) porrastaa ja jokaisen potilaan käydä ne huolella lävitse. Tavoitehan on se, että jokainen ihminen pystyisi olemaan olemassa tässä yhteiskunnassa. Ikuisen onnellisuuden juoksumatot voidaan jättää niille terveemmille ihmisille.


Olen kuitenkin edelleen avoin olemaan väärässä. Kaikki kirjoittamani koostuu vain omista kokemuksistani. En itse ole koskaan ollut mielenterveydellisen lääkityksen alaisena. Kykenen myös kokemaan mielihyvää.

Lisäksi tilanteeni on melko erikoinen, sillä omaan kohtuullisen suuren itsemurhariskin ympäristöissä, joita en kykene itse hallitsemaan. Hyvä pukeutuminen, miellyttävä lompakko, hienot härpättimet, hyvä viihde. Kaikki nämä ovat vaan voiton suuntaan oman olemassaoloni kannalta. Lääkityksen tulisi korkeintaan olla tukena näissä asioissa.
>> No. 3740
>>3732
Siis itse kun kokeilin SSRItä niin minulle tuli tosi paska olo. Sen takia koen olevani täysin oikeutettu puhumaan SSRI:n ongelmista. Ja, kärsivällisyys ei varmaan riitä muuhunkaan. Joitakin SSRIt voi auttaa, sitä en edelleenkään kiellä. Mutta hemmetti sentään, että niiden määrääminen on joissakin tapauksissa vastuutonta.
>> No. 3744
Tiedosto 149674411910.jpg - (40.21KB , 458x400 , ae01f203e9f2678877a8d8675d85564e.jpg )
3744
Kävin ensimmäistä kertaa lääkärillä ongelmien takia ja määrättiin citalopramia (sitalopraami). Lääkäri markkinoi ja kehui, että lähes kaikki käyttäjät kokee hyväksi. Reilun 20 minuutin jutustelun perusteella määräsi lääkkeen. Onko Suomessa lääkärit lääkefirmojen lahjomia, niin kuin Amerikassa on? Jotenkin suhtaudun epäileväisesti lääkkeeseen. Ilmaisin huoleni lääkärille ja kuulemma aihetta huoleen ei ole. Farmaseuttikin vaikutti jotenkin epäileväiseltä. Luotan farmaseutteihin enemmän kuin lääkäreihin. Joskus lääkäri määräsi väärin antibioottia ja farmaseutti heti huomasi ja selvitti asian. Hurjaa luettavaa haittavaikutukset. Selosteessa kehotetaan kertomaan läheisillekin, että voivat tarkastella mahdollisesti haitallisia muutoksia minussa. Mutta ei ole olemassa niin läheistä läheistä, että kehtaisin kertoa olevani nyt mielenterveyspotilas. Jotenkin tuo stigma häiritsee, vaikka käytännössä kukaan ei tiedä. Häpeän.

Mutta nyt tätä siis pitää alkaa käyttämään ja mitä piti kysyä oli, että onko citalopramista kokemuksia ja jos niin, millaisia?

Ei liity ylempään, mutta olen huomannut, että kylpyhuoneessani on ehkä hometta. Tummia pilkkuja suihkuverhossa ja seinässä. Myös haisee välillä melko voimakkaasti. Olen siis huomannut sen jo pitkään, mutta jotenkin en ole välittänyt, tai ajatellut, mitä siitä pitäisi ajatella. En tiedä mitä tuolle voi tehdä, pitäisi jotenkin putsata. Jatkossa siis tietenkin aina suihkuverho suihkun jälkeen levitetyksi, jotta kuivaa. Todella yksinkertainen asia, jota en ole vain ajatellut. Vittu olen tyhmä. Luin äskettäin, että home voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Olen alkanut hieman miettimään, että mitä jos olenkin koko elämäni ajan altistunut homeelle ja ongelmani johtuvatkin siitä? Suomessa on koulutkin ja kaikki rakennukset homeessa. Voiko totuutta koskaan tietää.

T. eri
>> No. 3745
Tiedosto 149676904237.png - (53.39KB , 571x618 , 4chan 1465971139194.png )
3745
>>3744
>Onko Suomessa lääkärit lääkefirmojen lahjomia, niin kuin Amerikassa on?
Ainakin jossain määrin kyllä. Jo pelkästään lääkäriopiskelijoille järjestetään kaikenlaisia reissuja ja muita voitelutilaisuuksia, joissa sponsorit ovat selvästi esillä. Lisäksi olen joskus saanut lääkäriltä suoraan työhuoneen hyllyltä "näytepakkauksen" jotain lääkettä.
>> No. 3746
>>3744
Onko sinulla tuon lääkehoidon oheessa mitään muita hoitoja esim. säännöllisiä keskusteluja? Lähinnä sitä vain hain, että keskiverto kodinvartijan cocktaili on yleensä melkoisen sekoitus esim. huono ravintoa, fyysistä passiivisuutta, sosiaalisten suhteiden puutetta, taloushuolia jne. Sellaista pilleriä ei olekaan joka nuo ongelmat ratkaisisi. Pahimmilaan (vai parhaimmillaan?) potilaan henkinen pahoinvointi vain turrutetaan lääkkeillä, jolloin komeroon vetäytyminen voi tuntuu vain entistä houkuttelevammalta. Asioiden laiminlyöminen kuitenkin vain jatkuu ja taustalla kuoppa syvenee.

Ainakin ennen oli käytäntö, jossa lääkkeiden valmistajat vastasivat myös uuteen lääkkeeseen littyvästä lääkereiden koulutuksista. Monesti nämä koulutukset tapahtuvat melko luksustason puitteissa.
>> No. 3747
>>3746
Tässä pitäisi nyt jotain nettiterapiaa aloitella. Psykologille aika myös, mutta vasta elokuulle sai ajan.

T. >>3744
>> No. 3752
Tiedosto 149756417369.jpg - (29.20KB , 380x380 , 1471198083197.jpg )
3752
>>3744
SSRI kokemuksia löytyy. Itse otan aamuisin citalopram ja sertralin. Hyvänä puolena on että ei ahdista enään niin helvetisti ja huonona että muutaman vuoden käytön jälkeen mikään ei enään oikein tunnu miltään.
>> No. 3759
Tiedosto 149868083731.png - (104.15KB , 600x405 , 1424833581670.png )
3759
Miten helvetissä ihmiset jaksavat siivota? Ehkä jos siivoaisi useammin, niin ei tarvitsisi tehdä niin paljoa, ja jos kuuntelee samalla jotain niin ei ahdista ihan niin paljoa, mutta kaikenkaikkiaan aika paskaa hommaa.
>> No. 3760
Aloittamisen ikuinen vaikeus.
>> No. 3761
>>3760
Jatkamisen ikuinen tuska.
>> No. 3762
Tiedosto 149940582917.jpg - (27.93KB , 512x384 , suke & suko & slime.jpg )
3762
Heräsin aikaisin ja valmistauduin hammaslääkäriä varten (tarkastuksen jälkeinen ensimmäinen varsinainen operaatio) kunnes huomasin että ajanvaraus olikin eiliselle eikä tälle päivälle.
>> No. 3763
Eräs nettituttu pyysi synttäreilleen, no minäpä tyhmänä myönnyin. Nyt tuntuu pahalta, todella pahalta. Siellä oli ehkä kymmenen ihmistä, aluksi en uskaltanit pihua kenellekään, sit join viinaa, sit uskalsin ja tuntuu kuin koko ajan vain nolasin itseni pahemmin ja pahemmin. En uskalla puhua tälle tutullekaan enää ja komeroiminen tuntuu vain pahemmalta ja surkeammalta vaihtoehdolta päivä toisensa jälkeen mutta ei minulla ole muutakaan.
>> No. 3764
>>3763
Sori jos tuli liian epähikky postaus ._.'
>> No. 3765
Tiedosto 150073119056.jpg - (28.77KB , 300x260 , hyi saatana.jpg )
3765
Muutin kaupungin vuokra-asuntoon ja maksoin saunavuorosta perjantaisin. Eilen vanhempi mieshenkilö jolla ilmeisesti seuraava saunavuoro tuli kun vuoroni oli aika lailla loppunut/loppumassa. Totesin että anteeksi teen tässä lähtöä ja rupesin suihkuttamaan hikeä pois iholtani. Ukko toteaa että selkää voisi pestä ja kun en heti käskenyt sitä painumaan vituun niin se yrittää hipelöidä kiveksiäni. Poistun nopeasti pukuhuoneen puolelle ja torjun kylpykutsut sanomalla ettei hän ole makuuni, ei millään pahalla. Kerään kamppeni äkkiä kasaan ja kävelen kämpälle.

Periaatteessahan tuo voisi täyttää seksuaalirikoksen merkit ja mietin onko minulla "velvollisuus" ilmoittaa tapauksesta? Mitä jos kyseinen henkilö yrittää jotain samanlaista jollekin toiselle joka ei pysty poistumaan tilanteesta samalla tavalla?
>> No. 3766
Tiedosto 150073386837.jpg - (57.42KB , 642x479 , 9678.jpg )
3766
>>3765
>> No. 3767
>>3765
Jos sinä pystyit, pystyy kuka tahansa muukin.
>> No. 3768
>>3765
Ehkä tosiaan olisi riittänyt, jos olisit sanonut suoraan sanonut ei kiitos ukon höpinöihin, joten en nyt kyttä juttua asiasta tekisi.
>> No. 3769
>>3768
Kyl se mun mielestä on kyttäjutun arvoinen, mutta en itse silti jaksaisi sitä hässäkkää mikä siitä seuraisi.
>> No. 3770
>>3769
Miksi? Ehkä, siis ehkä, jos olisit sanonut ei ja mies silti olisi kähminyt, ja jos olisit jollain tavalla kokenut itsesi uhatuksi, mutta käsittääkseni tilanne oli lähinnä vaivaannuttava.

Ei siitäkään tulisi mitään jos naiset nostaisivat äläkän jokaisesta ei-halutun miehen lähentely-yrityksestä, vaikka ehkä twitterin mielensäpahoittajista moni kannattaisikin tätä.
>> No. 3771
>>3770
Kyllä siinä mielestäni on melkoinen ero että tapahtuuko hipelöinti alastomana yleisessä suihkussa vaiko vaatteet päällä jossain yökerhon tanssilattialla vaikka en kumpaakaan hyväksyttävänä pidäkään, sukupuolista riippumatta.

t. erinyymi
>> No. 3772
>>3771
On siinä toki ero, ja tilanne oli hyvin epämiellyttävä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna en näe ukon lähentelyä vielä tuomittavana.

Jos nyymi on todella sitä mieltä että se ukko on vaaraksi muille, niin suosittelen myös tekemään asiasta ilmoituksen poliisille. Ilmoittamatta jättäminen pelkästään siitä syystä että se on vaivakasta on mielestäni moraalisesti väärin, sillä jokuhan voi vielä joutua oikeasti raiskatuksi.
>> No. 3773
Tiedosto 150104530211.jpg - (88.63KB , 784x708 , concern.jpg )
3773
Olin aluksi huolissani että se vitun ukko tulee uniin, ei onneksi tullut. Ekana yönä tarkistin ennen nukkumaanmenoa että asunnon ovi varmasti kiinni. Selvisin kai kuitenkin säikähdyksellä.

En kai itse varsinaisesti "kärsinyt" mutta tosiaan iso huolenaiheeni on että se raiskaa jonkun muun ja joku saa elinikäiset traumat koska nyymi ei ilmoittanut poliisille.
>> No. 3779
Ajatus siitä, että Kela antaa minulle useita satoja euroja kuukaudessa ihan vain diagnoosieni vuoksi kuulosti aluksi käsittämättömältä naiivin yläastelaisen korvaan. Totta kai piti heti ottaa yhteydet kaikkiin mahdollisiin ammatti-ihmisiin jotta saataisiin se B-lausunto lähetettyä kelalle. Kuka teini ei nyt rahasta pitäisi? Ennen lausuntoa ehdin kuitenkin miltei lipsahtaa tuonelaaneli sankaroitua, jonka vuoksi minulle aloitettiin välittömästi SSRI-kuuri. En minä niitä paria viikkoa enempää napsinut ohjeen mukaan, ja lopetin kokonaan kohdattuani pettymyksen liittyen erääseen tyttöön. Joo, eihän siinä ole järkeä että masentuu tytön takia tuossa iässä. Naurettavaa! Asiaa olisi kuitenkin hyvä katsoa sellaisen henkilön näkökulmasta, jonka jokainen tavoite on osoittautunut pettymykseksi. Niitä oli mahtunut aivan liikaa 15 vuoden sisälle. Parempi vain luovuttaa ja lakata tavoittelemasta mitään, ettei satuta enää itseään.

Kesä alkoi, B-lausunto saatiin, ja lähetettiin kelalle. Vastikään 16 vuotta täyttänyt minä laati suunnitelmia siitä, mitä ostaisi ensimmäiseksi rahoillaan. Uusia pelejä, uutta elektroniikkaa, herkkuja... eipä niillä saanut sitä, mitä minä halusin: mahdollisuuden kelata aikaa taaksepäin, takaisin ala-asteelle, jossa jollain tapaa estäisin kiusaamiseni. Tällöin minusta ei tulisi yli puolet päivästä tietokoneensa ääressä aikaansa viettävää luuseria, jolla ei ole kuuteen vuoteen ollut kavereita. Eihän minulle masennusta, ahdistusta, ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa olisi sitten tullut, enkä olisi saanut näitä kelan rahoja. Olisin kuitenkin saanut varmasti ystäviä. Mahdottomia on kuitenkin turha toivoa, kannattaa välttää myös haaveilemista. Olinhan minä tuon jo kauan sitten oppinut.

Kesä lähestyi loppuaan, jolloin kelalta tuli viesti, jonka mukaan he olivat oikaisseet päätöksen edukseni. Pian tililleni ilmestyi kolminumeroinen summa. Enemmän rahaa kuin mitä minulla on koskaan ollut. Heti ensitöikseni ostin liudan pelejä. Tunsin pienehköä iloa, vaikkakin se oli teennäistä. Oli se silti parempaa kuin tunteettomana oleminen. Kesän loppu merkitsi myös koulujen alkua. Jatko-opiskelupaikkani oli ammattikoulu, elektroniikkalinja. Ensimmäinen viikko koulussa riitti palauttamaan mieleeni sen, miksi alunperin olinkaan ahdistunut yläasteella: aikaiset heräämiset aamulla, luokassa istuminen useiden tuntien ajan, ja tuntemattomat ihmiset. Hei, kyseessähän on amis, etkö voi ottaa sitä rennosti kuten useat muut amislaiset? En. Kelalle täytyy toimittaa sekä läsnäolotodistus, että todiste opintojeni etenemisestä joka lukukauden aikana. Tämä siis merkitsi sitä, että minun täytyi oikeasti opiskella alaa, joka ei minua kiinnostanut. Olin ykkösvalinnakseni valinnut datanomilinjan, mutten päässyt sinne. Valitsin elektroniikkalinjan ihan summanmutikassa. Se kiinnostaa minua yhtä paljon kuin mikä tahansa muu ala.

Tämä pistää minut tosissani kyseenalaistamaan sitä, onko se raha oikeasti tämän arvoista. Minua ei ollenkaan kiinnosta opiskelu, eikä ajatus työnteosta maita ollenkaan. Tokihan minä voisin vaihtaa johonkin lukioon ja olla sieltä pois suurimman osan ajasta(lukiosta kun ei valmistu mihinkään niin luulisi olevan ihan sama oppiiko siellä vai ei). Kelan rahat tulevat tässä kohtaa vastaan.

Joo, tässä näette aitoa teiniangstia tyhmältä laiskalta yksinäiseltä lapselta, joka vain tahtoo avautua asiasta jollekin. "Käy ne koulut vitun jonne", "Sulla on vasta elämä alussa, miten oot muka jo luovuttanut?". Kaikki kuultu, ei kiinnosta. Olisipa helppo vaihtoehto, johon ei liity kuolema.

Vaan ei sellaista ole
>> No. 3780
Ihmettelen kovin kuinka olet onnistunut lopettamaan SSRI-lääkitykset ilman, että kukaan terveydenhuollon ammattilainen olisi vetänyt kölin ali. MT-osastoilla seikkaillessani ja nuoria sudokulaisia ja viiltelijöitä tavanneena moni on aloittanut suljetulta osastolta ja hyvin ammattiavun parissa. Älä lopeta lääkkeitä ominpäin ja muista, että hoitovasteen saavuttamisessa voi mennä kuukausia.

Depressiolle on tyypillistä ettei mitään jaksa. Aamulla sängystä ylös vasta kun kusettaa niin paljon ettei punkkaan voi jäädä. Kaikki asiat jää hoitamatta, talous pikkuhiljaa kuralle ja koulut jää kesken. Joku sanoi aikaisemmin ketjussa ongelmien cocktailiksi. Mihinkään ei ole mielenkiintoa, mistään ei enää saa mielihyvää. Jotkut tuntevat itsensä ajoittain yksinäisiksi, toiset eivät osaa tuntea enää sitäkään. Moni haluaa vain tulla unohdetuksi, mutta lopullinen sankaroituminen ei miellytä. Itse en saanut aikaiseksi, kun olin niin depressoitunut ettei jaksanut enää suunnitelmaa toteuttaa.

Tee itsellesi ympäristö, johon et ota mukaan menneitä kuormitustekijöitäsi. Olet ollut kiusattu koulussa, etsi itsellesi kiusaamisvapaa ympäristö. Lukion voit käydä kotoa jos ongelmiltasi luulisit saavasi aikaiseksi ja vuosien päästä sitten hakeutua korkeakouluun, josta tuskin montaa ahdasmielistä amista löydä. Älä opiskele vain opiskelun vuoksi.

Jokainen mt-potilas on yksilöllinen, mutta voin kertoa mikä minua auttoi. Lähemmäs kymmenen vuotta depression kourimisen ja elämän tyhjyyden jälkeen viimeinkin sain sitoutettua itseni paranemiseen. Kärsinyt lisäksi epämääräisistä sosiaalisista ahdistusseteistä ja paniikkikohtauksista. Löysin itseni intensiivisen avohoidon psykiatriselta osastolta eli päiväpsykalta. Viisi päivää viikossa kahden kuukauden ajan raahasin itseni paikalle. Osaston aikana sulatin suurimman osan vuosien ongelmalumivyörystäni. Osastolla aikaa on reilusti, eikä mahdollisuutta välttelykäyttäytymiseen ja asioilta pakenemiseen anneta. Vieroitin itseni ahdistuksesta ja yleisestä ihmispelosta. Olen tänään vähemmän pessimistinen, vähemmän kyyninen, vähemmän itsesäälissä rypevä ja kykenen asioimaan ihmisten kanssa ilman, että gravitaatio pyrkii musertamaan sydämen.

Osastolta toipilaana palasin opiskelemaan ja sillä tiellä vieläkin ollaan. Depression lieventymisessä itselläni tärkeintä oli niiden kuormitustekijöiden, pitkäaikaisen stressin poistaminen ja sen hyväksyminen, että minua kustiin pienenä silmään ja vaikka minulla ei perusturvallisuutta koskaan ollut, ei se tarkoita että maailma olisi joka puolelta yhtä paska paikka. Suljin elämästäni joukon ihmisiä, joiden kanssa en enää halunnut olla tekemisissä. Nyt etsin uutta ympäristöä uuden energian turvin.
>> No. 3781
>>3779
En nyt ihan ymmärtänyt miksi Kela antaisi sinulle, alaikäiselle, erityisesti rahaa...? Lapsilisäähän maksetaan kait 16:een ikävuoteen saakka, ja 18-vuotiaana voi alkaa saamaan toimeentulotukea, käsittääkseni.

Mutta varsinaisena neuvona voisin sanoa, että iltalukiokin on mahdollisuus. Ei ainakaan tarvisisi heräillä aamuisin. Alaikäisen täytyy tosin (kait?) saada erityislupa päästäkseen iltalukioon, mutta ehkä senkin voisi perustella lääkärin diagnoosilla.
>> No. 3782
>>3781
Papereissa lukee "nuoren kuntoutusraha"
>> No. 3783
Tiedosto 150346213121.jpg - (74.33KB , 609x540 , 1330375931734932.jpg )
3783
Näin unta jossa äitini suoraan sanoi minulle että olen pettymys verratuna veljeeni.
>> No. 3784
Tiedosto 15045620567.jpg - (17.32KB , 407x405 , 12775039.jpg )
3784
Kuinka helppoa on saada työkyvyttömyyseläke, jos papereissa on aspergerin syndrooma ja pitkäaikainen vaikea masennus?
>> No. 3785
  Kärsimyksen peruskurssi. "Parhaimmillaan" eli pahimpina aikoina on tullut tehtyä kaikkia seitsämää noista samaan aikaan.
>> No. 3786
Tiedosto 150631384950.jpg - (54.73KB , 472x480 , eyJ1cmwiOiJodHRwczovL2Rpc2NvcmQuc3RvcmFnZS5nb29nbG.jpg )
3786
Huh. Enpä ole vähään aikaan Apokalla pyörähtänyt. Haluaisin sanoa, että sain asiat kuntoon enkä enää tarvinnut postata omia turhia murhia /hikky/yn, mutta tuntuu että elämä on vain mennyt alamäkeen.

Aloitin kuntouttavan työtoiminnan tuossa noin vuosi sitten eräässä päiväkodissa, lähinnä toimistotöitä tehden vaan lasten hoitamisen sijaan. He ovat ottaneet minut vastaan todella lämpimästi ja he oikeasti tuntuvat olevan iloisia että joku tuli auttamaan heitä tietokoneiden, laminoinnin ja ym. kanssa. Kärsin silti aika vaikeasta masennuksesta, ja pari kertaa on tullut niin kuristava kausi, etten ole päässyt edes sängystä ylös. Niinä päivinä olen ilmoittanut pomolle etten pääse tulemaan töihin ja hänen kannustavat viestit tuntuvat melkein tuhoavan minun sydämmen. En osaa oikein kuvailla miten kurjalta tunnen olon kun saan hänen viestin ja makaan vaan sängyssä itkien, vaikka tiedän että hän yrittää piristää minun mieltä. Kai nämä surkeat tunteet mitä käyn läpi on minun rangaistus.

Tämä syyskuu on ollut taas yksi noista kuristavista kausista. Täytin kuun alussa 23 ja menin läpi jonkinsortin eksistentiaalisen kriisin, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Aloin miettimään omaa elämääni, miten en ole edes onnistunut saamaan tutkintoa, miten minulla ei enää pahemmin ole ystäviä, miten minun vanhemmat täytyvät hävetä minua, eikä mikään tunnu enää kinnostavalta tai hyvältä. Pohdin myös että miksi edes yrittää? Mikä järki tässä on jatkaa, kun ei tulevaisuus tunnu tuovan mitään? Olen jo oikeastaan luovuttanut vuosia sitten masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja hyväksynyt sen, etten minä koskaan tule olemaan niinkuin normaali ihminen. Olen myös alkanut taas miettimään itsetuhoisia ajatuksia, ja tuntuu että voisin ehkä toteuttaa jonkin niistä. Olisi vain niin helppoa hommata jokin naru, solmia se, ripustaa se ja hypätä jatkeeksi. Ja kaikki olisi ohi, noin vain.

Anteeksi hieman hajamielisestä ja melodramaattisesta vuodatuksesta. En ole oikein saanut nukuttua vähään aikaan ja viime yö on ollut kokonaan uneton.
>> No. 3787
>>3786
Miksi annat tutkinnon määrittää itseäsi noin paljon? Minä olen 28v, eikä minulla ole ammatillistatutkintoa ja enkä usko moista koskaan suorittavani.
>> No. 3788
>>3787
Jos totta puhutaan, en oikein tiedä itsekkään. Olen kai tehnyt sellaisen mielikuvan päähän, että en ole yhtä hyvä tai arvokas kuin muut, koska olen ne jättänyt suorittamatta. Taustalla on kai myös se, että tunnen että olen pettänyt vanhempani, jotka ovat kummatkin kaiken maailman opinnot ym. käyneet läpi.
>> No. 3789
>>3786
En oikein osaa sanoa muuta kuin latteuksia, mutta minua auttaa kun ajattelen, että kyse on vain kaudesta ja pääsen siitä kyllä ohi aikanaan. Tosin sinun oireesi vaikuttavat paljon pahemmilta.
>> No. 3790
>>3789
Itsekin meinasin kirjoittaa neuvoja, jotka ovat minun elämääni helpottaneet. Jätin kuitenkin postaamatta tajutessani, että osa niistä neuvoista oli juuri niitä samoja, joita olin itsekin kuullut pahimpina masisaikoinani. Nuo nyt hyviltä neuvot tuntuivat masentuneena joko lisäävän pahaa oloa tai tulkitsin ne vittuiluksi.

Toisen ihmisenen voi välillä olla mahdotonta auttaa pahoin masentunutta. Pahimmillaan masentuneena haluaa vetää toiset ihmiset mukanansa helvettiin. Pahimpina kausina minä ainakin olin valmis tekemään sen ja lääkitykseni tuolloin tuntui vain pahentavan ongelmaa.

>>3786
Täällä ollaan ja jotain omia selviytymiskeinoja voin yrittää jakaa, jos niin haluat.
>> No. 3791
Tiedosto 150644340646.jpg - (1.90MB , 2048x1366 , japari_park_tanoshii.jpg )
3791
Terapia, mindfulness ja aiheen yleinen opiskelu (filosofia, kognitiivinen maailma, keho ja sen kemia) on ollut se oma kultainen kolmio.

Juupa juu, masennuksen ulkopuolella on kovin helppo jaella neuvoja. Ei ole vielä tullut vastaan sellaista hopealuotia, joka olisi lopullisesti poistanut omat stressipohjaiset haluni silpoa itseäni. Hyvin ovat kuitenkin laimentaneet niitä pahimpia huippuja.


Voin tuosta tietoisuuden harjoittamisesta kirjoittaa enemmänkin, jos jotakuta oikeasti kiinnostaa. Verkko kun on täynnä kaiken maailman roskaa.
>> No. 3792
>>3791
Vähän samat kokemukset minullakin ilman tuota terapiaa tosin. Päivittäinen meditointi on auttanut hävittämään katastrofiajatusketjut lähes kokonaan. Lisäksi sitä alkaa hahmottamaan olevansa muutakin kuin pelkät hetkelliset ajatuksensa.

Tuskin tässä "yhteiskuntakelposiksi" ollaan tulossa, eikä se ole edes tavoitteeni. Mutta eipähän ole aikoihin tarvinnut herätä tai mennä nukkumaan kuoleman toiveiden kanssa.
>> No. 3793
>>3790
>>3791

Postatkaa toki selviytymiskeinoja. Nyt pari päivää tuon vuodatuksen jälkeen olo on hieman parempi. Pitäisi tässä lähteä tuonne päiväkodille töihin ja toivon että olo paranee taas edes hieman kun näen työkavereita.
>> No. 3794
>>3793
Onko jotain spesifiä mistä haluat kuulla?
>> No. 3795
Tiedosto 150666449638.png - (339.69KB , 500x459 , hikky001.png )
3795
>>3790
>Nuo nyt hyviltä neuvot tuntuivat masentuneena joko lisäävän pahaa oloa tai tulkitsin ne vittuiluksi.
Tähän ei ole mitään lähdettä mutta kuulostaa ihan mahdolliselta. Itse ehkä länttäisin sillalle vain joka pylvääseen jonkun lippulappusen missä joku tukilinjan numero.
>> No. 3796
>>3794
Eipä kai mitään sen tarkempaa. Jos jotain neuvoja henkisen kivun purkamiseksi saisi ainakin, niin olisin kiitollinen.
>> No. 3797
>>3796
Ravinto, nukkuminen, fyysinen aktiivisuus ja sosiaaliset suhteet on tietysti se perus pakka. Elämä muuttuu hankalemmaksi, mitä enemmän ja pidempään noita laiminlyö. Kolmessa ensimmäisessä petraaminen on helpottanut elämääni, tosin sosiaaliset suhteet irl ovat käytännössä olemattomat. Toisinaan elämäntapa muutoksien kanssa yritän motivoida itseäni seuraavalla ajastuksella: "Miten kiitollinen kolmen kuukauden päässä oleva minäni on, jos nyt hoidan tämän asian."

Onnellisuudesta itsestään ei kannata tehdä tavoitetta. En edes usko, että ihminen on kehittynyt olemaan onnellinen pidempiä aikoja vaan selviämään ja sietämään kärsimystä. Jos elämässä ei ole mitään selkeätä "kärsimystä", niin koko elämä muuttuu kärsimykseksi. Olen itse valinnut "kärsimyksekseni" lenkkeilyn.

Kannattaa välillä kuunnella sisäistä ääntään joka kehoittaa siivoamaan, tiskaamaan tai vast. Kyseinen ääni alkaa häiritä harvemmin ja välillä kyseisten askarien tekeminen on yllättävän palkitsevaa. On myös melkoisen turhauttavaa, jos koko päivä kuluu lurkkaamiseen, vaikka tietää että jokin asia olisi hyvä tehdä.

On hyvä kiinnittä huomiota missä netissä surffailee. Lukemalla paljon uutisia saa helposti mielialaansa madallettua ja maailma alkaa näyttämään melko toivottomalta paikalta. Monilla foorumeilla keskustelu tuntuu menevän helposti joko negatiivisten asioiden märehtimiseen tai riitelyyn.

Kuuntele ihmisiä (podcastit, kirjat, youtube jne.) joilla on positiivinen ja inspiroiva elämänasenne. Olen huomannut, että tuota asennetta voi aina välillä tarttua minuunkin, kunhan pidän ihmistä tarpeeksi uskottavana.

Jonkinlaisen mindfulnessin tai meditoinin aloittamista kannattaa harkita.

Kirjoitin aika tiivistetysti, koska en oikeastaan tiedä sinusta mitään. Tarvittaessa voin yrittää täydentää.
>> No. 3798
Muistui tässä mieleen etten ole hampaitakaan jaksanut taas harjata 2 viikkoon. Paskassa kunnossa suu muttei vaan kiinnosta, mites muilla
>> No. 3799
>>3798
Viime kesä meni hammaslääkärikäyntien parissa (tässä kuussa jatkuu alahampaiden osalta), laskuja tuli varmaan viidensadan edestä ja yhdestä kohtaa hermot on nyt niin esillä että henkeä suun kautta vetäessä tai huoneenlämpöistä vettä juodessakin vihloo.
Lidlissä oli muutama viikko sitten sähköhammasharjat parinkympin tarjouksessa ja menin ostamaan, mutta eipä sekään ole auttanut saamaan päivittäistä rytmiä aikaiseksi.

T: >>3728
>> No. 3800
>>3798
Joka ilta harjaan ja 0 reikää tämän elämän aikana.
[Takaisin] [Koko keskustelu] [viimeiset 50 viestiä] [Ensimmäiset 100 viestiä]


Poista viesti []
Salasana:  
Report post
Syy