[Burichan]  [Futaba]  [Zenburn]  -  [WT]  [Etusivu] [Hallitse]

[Takaisin]
Postaustyyli: Vastaus
Nimi
Sähköposti
Aihe   (reply to 3731)
Viesti
Tiedosto
Upote   Help
Salasana:  (viestin ja tiedoston poistamiseen)
  • Supported file types are: GIF, JPG, PNG
  • Maximum file size allowed is 2539 KB.
  • Images greater than 200x200 pixels will be thumbnailed.
  • Currently 1268 unique user posts. Näytä catalogi

Tiedosto 14958337787.jpg - (178.33KB , 1250x891 , serveimage.jpg )
3731 No. 3731
Olenko nyt ainoa täällä joka ei koskaan "ajautunut" tai "joutunut" komeroon, vaan nauttii syrjäytyneestä NEET -elämäntyylistä?

Sosiaalisesti syrjäytynyt olen siis kyllä ollut syntymästä saakka, ja yleisesti ottaen en ole samalla aaltopituudella muun ihmiskunnan kanssa. Mutta komerossa oleminen tuntuu kuitenkin omalta ihanalta luostarilta eikä miltään vankilalta. Se on ainoa paikka jossa on mielenrauha, ja jossa voi toimia vapaasti ilman muiden interferenssiä. Mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia kyllä riittää täyttämään päivät. En tunne tarvitsevani mitään sosiaalisia kontakteja. En koskaan käytä edes päihteitä. Jos saisin koko loppuelämäni elää samaan tyliin, niin olisi se kyllä aika hienoa. Tiedän että yleensä muut nyymit juurikin kauhistelevat sitä että mitä jos vaan jää komeroon, eikä saa töitä eikä koskaan muodosta perhettä jne.
Laajenna kaikki kuvat.
>> No. 3733
Minä olen vähän tuossa rajamailla. Tavallaan "ajauduin" komeroon, mutta kuitenin valitsin sen. Tekemistä syrjäytyneenä kyllä riittää. Vaikka minulla onkin paljon aikaa käytettävissäni, niin en silti ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin.

Minullakin on tuota aallonpituus ongelmaa, mutta se kehittyi vasta yläaste ja lukio aikoina. Kun ulkonäöstä sekä nais- ja ryyppytarinoista tuli tärkeimmät asiat ikäryhmässäni. Yliopistossa minulta sitten jäikin teknillinen ala kesken, koska yksin en pärjännyt enkä tiennyt mistä olisin saanut apua.

En kyllä varsinaisesti pistäisi pahakseni jonkinlaista sosiaalista elämää, mutta normojen kanssa oleminen on vain niin paljon kamalempaa kuin yksin oleminen.

Jos aina keskityt siihen mitä sinulla ei ole, niin elämästä tulee aika kurjaa oli syrjäytynyt tai ei.
>> No. 3734
>>3731
>Se on ainoa paikka jossa on mielenrauha, ja jossa voi toimia vapaasti ilman muiden interferenssiä. Mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia kyllä riittää täyttämään päivät.
Ehkä tässä on kaksi leiriä, sillä olen myös vähän tuolla tavoin tarkoituksella erakoitunut, ja monet ajatuksistasi ovat kuin omasta kynästäni (erityisesti tuo lainaamani kohta).

En vihaa ihmisiä, mutta en vain pidä yhteiskunnasta.
>> No. 3741
AP on kyllä melko etu-oikeutettu jos ei mitään sosiaalisia kontakteja kaipaa taikka fobioista kärsi. Onko tässä kyse ihan vuosien pituisesta ajasta jo, vai jostakin parin kuukauden maanisesta jaksosta? Joka tapauksessa olet voittanut sosiaalisen validaation tarpeen, ihmisgenetiikan loppubossin. Älä ota sitä itsestäänselvyytenä, älä itsesi takia äläkä meille siitä lesoamalla. :P
>> No. 3742
>>3741
> :P
En kyllä muista koska olen viimeksi nähnyt jonkun käyttävän hymiötä /hikky/ssä. Edes itkuhymiötä ei näe käytettävän nykyään.
>> No. 3743
Itsekin olisin varmasti onnellisempi jos en kaipaisi mitään sosiaalisia kontakteja. Omat luonteenpiirteet (tai mielenterveyden häiriöt, kumpina niitä nyt haluaakaan pitää) kun tekevät kontaktien luomisen kovin vaikeaksi.

Yhdessä pienessä nettiryhmässä olen roikkunut tarpeeksi kauan että ihan täysin kontaktitta ei tarvitse olla mutta tämän ryhmän ulkopuolella en ole tainnut tutustua uusiin ihmisiin ainakaan 10 vuoteen.
>> No. 3748
Lähes samat setit AP:n kanssa, paitsi käyn töissä ja käytän päihteitä silloin tällöin. Olen ala-asteajoista asti viihtynyt lähinnä omissa oloissani silloisessa omassa huoneessani, vaikken ollutkaan mitenkään epäsuosittu tai syrjitty. Yläasteella vasta linnoittauduin huoneeseeni kunnolla saatuani minijääkaapin tutulta, ainoina viihteinäni perheen kirjahylly ja huoneeseeni varastoitu ikivanha TV. Koulussa olin se kaikkien kaveri ja viihdyttäjä, vapaa-aikana halusin vain olla itsekseni. Töissä olen se sama kaikkien kaveri ja viihdyttäjä jolle laitetaan viestiä perjantai-iltana, mutta vastailen niihin vasta myöhään lauantaina koska "oli muuta menoa". Odottelen lähinnä milloin lopettavat kyselemisen ainaisten kieltävien vastausten takia.
Nyt omilleni muutettua en oikeastaan haluaisi nähdä edes vanhempiani tai sisaruksiani, vaikka ovatkin hyvin läheisiä. Pidän rutiinista, haluan vain käydä töissä ja olla kotona itsekseni, pelkään kai muutosta tai jotain.
Nautin elämästäni yksin, enkä vastaavanlaisia kokemuksia ole lukenut muualta kuin apokalaudalta vaikka internetissä tuleekin vietettyä aikaa huomattavasti.

En taida sopia edes hikikomori -muottiin.
>> No. 3749
>>3748
>Lähes samat setit AP:n kanssa, paitsi käyn töissä
>käyn töissä
Mitä vittua? Eli käytännössä ihan eri tilanne kuin AP:lla. AP kertoo miten ihanaa on olla syrjäytynyt NEET. Ja sinä vielä painotat haluavasi käydä töissä?! Ja kerrot vielä olevasi töissä kaikkien viihdyttäjä ja kaveri.
>> No. 3750
>>3749
Eli en selvästi kuulu tänne. Anteeksi jos loukkasin sinua jotenkin.
>> No. 3751
Tiedosto 149745934450.png - (120.41KB , 500x476 , 142187138248.png )
3751
>>3750
Kai tiedät mitä hikikomori tarkoittaa?
>> No. 3755
>>3741
No tässä on oikeastaan kyse koko elämän pituisesta ajasta. Olen syntynyt ilman sosiaalisia tarpeita. Kyllä minulla koulussa oli kavereita siinä missä muillakin, mutta koulujen jälkeen ne vain hävisivät hiljalleen pois. Ja tiedän syyn olevan täsmälleen vain se ettei minulla koskaan ollut oikeasti kiinnostusta pitää niihin yhteyttä, vaikka olin jotkut tuntenut päiväkodista saakka. Ihmisten kanssa on ihan kiva jutella silloin kun on joku kunnon aihe josta puhua, mutta kaikki muu kevyempi sosialisointi kuten hengailu ja paskanjauhanta ei vain onnistu millään.
>> No. 3756
Onnellisuuden ankkuroiminen ihmissuhteisiin toimii monesti itseänsä vastaan. Ihmissuhteista nauttiminen muuttu vaikeammaksi, koska pelkäät hylätyksi tulemista. Alat miettimään mitä tilanteissa pitäisi tai ei pitäisi toimia. Ja mikäli jatkuvasti ajattelet, että en voi olla onnellinen mikäli ympärilläni ei ole ihmisiä, niin onnettomaksihan siitä tulee.

En silti väitä, että suurin osa ihmisistä kestäisi elämää täysin ilman ihmiskontakteja.


Poista viesti []
Salasana:  
Report post
Syy